History of Germany
Sisältää mainoksiaSov. sis. ostokset
100+
Lataukset
Kaikki
info
Tietoa sovelluksesta
(Saksa)
Die Geschichte Deutschlands oder Deutsche Geschichte beginnt nach herkömmlicher Auffassung mit der Entstehung des römisch-deutschen Königtums im 10./11. Jahrhundert, wenngleich sich damit noch lange kein "Staat der Deutschen" entwickelte. Die deutsche Sprache ist seit dem 8. Jahrhundert als eigenständige, in eine Vielzahl von Dialekten unterteilte und sich weiterentwickelnde Sprache fassbar. Die Bewohner des Reiches waren vor allem Nachfahren von Germanen und Kelten, im Westen jedoch auch von römischen Siedlern und im Osten von westslawischen Stämmen, den sogenannten Wenden oder Elbslawen.
(Englanti)
Käsitys Saksasta erillisenä Keski-Euroopan alueena voidaan jäljittää Julius Caesariin, joka kutsui Reinin itäpuolella olevaa valloittamatonta aluetta nimellä Germania, mikä erottaa sen Galliasta. Germaanisten heimojen voitto Teutoburgin metsän taistelussa (9 jKr.) esti Rooman valtakunnan liittämisen, vaikka Rooman provinssit Germania Superior ja Germania Inferior perustettiin Reinin varrelle. Länsi-Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen frankit valloittivat muut länsigermaaniset heimot. Kun Frankin valtakunta jaettiin Kaarle Suuren perillisten kesken vuonna 843, itäosasta tuli Itä-Franssia. Otto I:stä tuli vuonna 962 Pyhän Rooman valtakunnan, keskiaikaisen Saksan valtion, ensimmäinen Pyhän Rooman keisari.
Korkealla keskiajalla Saksan satamakaupunkien hallitsema Hansaliitto asettui Itämeren ja Pohjanmeren varrelle. Ristiretkeilyelementin kasvu Saksan kristikunnassa johti Saksan ritarikunnan valtioon Itämeren rannikolla, josta myöhemmin tuli Preussi. Investiture Controversyssa Saksan keisarit vastustivat katolisen kirkon auktoriteettia. Myöhäiskeskiajalla alueelliset ruhtinaat, ruhtinaat ja piispat saivat vallan keisarien kustannuksella. Martti Luther johti protestanttista uskonpuhdistusta katolisessa kirkossa vuoden 1517 jälkeen, kun pohjoisista ja itäisistä osavaltioista tuli protestantteja, kun taas useimmat etelä- ja länsiosavaltiot pysyivät katoliseina. Kolmikymmenvuotinen sota, sisällissota vuosina 1618–1648, aiheutti valtavan tuhon Pyhälle Rooman valtakunnalle. Imperiumin kartanot saavuttivat suuren autonomian Westfalenin rauhassa, joista tärkeimmät olivat Itävalta, Preussi, Baijeri ja Saksi. Napoleonin sotien myötä feodalismi romahti ja Pyhä Rooman valtakunta hajosi vuonna 1806. Napoleon perusti Reinin liiton saksalaiseksi nukkevaltioksi, mutta Ranskan tappion jälkeen Saksan valaliitto perustettiin Itävallan puheenjohtajakaudella. Saksan vallankumoukset vuosina 1848–1849 epäonnistuivat, mutta teollinen vallankumous modernisoi Saksan talouden, mikä johti nopeaan kaupunkikasvuun ja sosialistisen liikkeen syntymiseen. Preussin ja sen pääkaupungin Berliinin valta kasvoi. Saksalaisista yliopistoista tuli maailmanluokan tieteen ja humanististen tieteiden keskuksia, kun taas musiikki ja taide kukoisti. Saksan yhdistäminen saavutettiin liittokansleri Otto von Bismarckin johdolla Saksan valtakunnan muodostuessa vuonna 1871. Uudella Reichstagilla, vaaleilla valitulla parlamentilla, oli vain rajallinen rooli keisarillisen hallituksessa. Saksa liittyi muiden valtojen joukkoon siirtomaavallan laajentamisessa Afrikassa ja Tyynellämerellä.
Die Geschichte Deutschlands oder Deutsche Geschichte beginnt nach herkömmlicher Auffassung mit der Entstehung des römisch-deutschen Königtums im 10./11. Jahrhundert, wenngleich sich damit noch lange kein "Staat der Deutschen" entwickelte. Die deutsche Sprache ist seit dem 8. Jahrhundert als eigenständige, in eine Vielzahl von Dialekten unterteilte und sich weiterentwickelnde Sprache fassbar. Die Bewohner des Reiches waren vor allem Nachfahren von Germanen und Kelten, im Westen jedoch auch von römischen Siedlern und im Osten von westslawischen Stämmen, den sogenannten Wenden oder Elbslawen.
(Englanti)
Käsitys Saksasta erillisenä Keski-Euroopan alueena voidaan jäljittää Julius Caesariin, joka kutsui Reinin itäpuolella olevaa valloittamatonta aluetta nimellä Germania, mikä erottaa sen Galliasta. Germaanisten heimojen voitto Teutoburgin metsän taistelussa (9 jKr.) esti Rooman valtakunnan liittämisen, vaikka Rooman provinssit Germania Superior ja Germania Inferior perustettiin Reinin varrelle. Länsi-Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen frankit valloittivat muut länsigermaaniset heimot. Kun Frankin valtakunta jaettiin Kaarle Suuren perillisten kesken vuonna 843, itäosasta tuli Itä-Franssia. Otto I:stä tuli vuonna 962 Pyhän Rooman valtakunnan, keskiaikaisen Saksan valtion, ensimmäinen Pyhän Rooman keisari.
Korkealla keskiajalla Saksan satamakaupunkien hallitsema Hansaliitto asettui Itämeren ja Pohjanmeren varrelle. Ristiretkeilyelementin kasvu Saksan kristikunnassa johti Saksan ritarikunnan valtioon Itämeren rannikolla, josta myöhemmin tuli Preussi. Investiture Controversyssa Saksan keisarit vastustivat katolisen kirkon auktoriteettia. Myöhäiskeskiajalla alueelliset ruhtinaat, ruhtinaat ja piispat saivat vallan keisarien kustannuksella. Martti Luther johti protestanttista uskonpuhdistusta katolisessa kirkossa vuoden 1517 jälkeen, kun pohjoisista ja itäisistä osavaltioista tuli protestantteja, kun taas useimmat etelä- ja länsiosavaltiot pysyivät katoliseina. Kolmikymmenvuotinen sota, sisällissota vuosina 1618–1648, aiheutti valtavan tuhon Pyhälle Rooman valtakunnalle. Imperiumin kartanot saavuttivat suuren autonomian Westfalenin rauhassa, joista tärkeimmät olivat Itävalta, Preussi, Baijeri ja Saksi. Napoleonin sotien myötä feodalismi romahti ja Pyhä Rooman valtakunta hajosi vuonna 1806. Napoleon perusti Reinin liiton saksalaiseksi nukkevaltioksi, mutta Ranskan tappion jälkeen Saksan valaliitto perustettiin Itävallan puheenjohtajakaudella. Saksan vallankumoukset vuosina 1848–1849 epäonnistuivat, mutta teollinen vallankumous modernisoi Saksan talouden, mikä johti nopeaan kaupunkikasvuun ja sosialistisen liikkeen syntymiseen. Preussin ja sen pääkaupungin Berliinin valta kasvoi. Saksalaisista yliopistoista tuli maailmanluokan tieteen ja humanististen tieteiden keskuksia, kun taas musiikki ja taide kukoisti. Saksan yhdistäminen saavutettiin liittokansleri Otto von Bismarckin johdolla Saksan valtakunnan muodostuessa vuonna 1871. Uudella Reichstagilla, vaaleilla valitulla parlamentilla, oli vain rajallinen rooli keisarillisen hallituksessa. Saksa liittyi muiden valtojen joukkoon siirtomaavallan laajentamisessa Afrikassa ja Tyynellämerellä.
Päivitetty
Turvallisuus alkaa siitä, että ymmärrät, miten kehittäjät keräävät ja jakavat dataasi. Datan yksityisyys- ja tietoturvatoimet saattavat vaihdella käytön, alueen ja iän mukaan. Kehittäjä on antanut nämä tiedot ja saattaa päivittää niitä myöhemmin.
