Ylpeys!! Tätä aika ei koskaan tuhoa, nostalgiakaan ei voi voittaa sitä. Saatamme heikentyä, kaipaa, tarvita ja toivoa, ettei kaikkea, mikä tapahtui poissaolossa, ei olisi koskaan tapahtunut. Kirjoitamme pitkiä kirjeitä sekoitettuna tarpeen huokauksiin. Elämme muistoja uudelleen, tilanteita ja yksityiskohtia annamme anteeksi kuin sydämellämme ei olisi kipua Kivun katkeruudesta ei koskaan, annamme anteeksi ja saamme anteeksi nostalgian valtaistuimen alla, mutta ennen kuin kaadumme, ylpeys yhtäkkiä näyttää estävän meitä edes seuraamasta heidän uutisiaan, me palaamme sieltä, mistä tulimme surusta, kivusta, tuskasta ja murtumasta, ja lopuksi käytämme taas voiman naamaria lopettaaksemme tuskalliset hetket, joiden sankari on menetys, ylpeys ja kipu.