Sen käsittelemien sisältöjen joukossa
Kansalaisuuskasvatuksen ymmärtäminen
Kansalaiskasvatus on oppiaine, joka keskittyy tiedon ja asenteiden muodostamiseen opiskelijoiden persoonallisuutta ja käyttäytymistä kohtaan. Opiskelijat tulevat erilaisista elämäntaustoista, mukaan lukien uskonto, sosiokulttuuri, kieli, ikä ja etnisyys. Tällä pyritään varmistamaan, että Indonesian kansalaisista tulee älykkäitä, taitavia, luovia ja innovatiivisia ja että heillä on ainutlaatuinen luonne Indonesian kansana, joka perustuu Pancasilan arvoihin ja vuoden 1945 perustuslakiin.
Vuoden 1945 perustuslaissa kansallista koulutusta koskevia säännöksiä säännellään 31 artiklan 3 ja 5 kappaleen mukaisesti. Artiklan 3 kappaleessa sanotaan: "Hallitus pyrkii ja toteuttaa kansallista koulutusjärjestelmää, joka lisää uskoa ja hurskausta sekä jaloa moraalia kansalaisten kasvattamiseksi. kansakunnan elämää, jota säätelee laki”. Kohdassa 5 sanotaan: "Hallitus edistää tiedettä ja teknologiaa puolustamalla uskonnollisia arvoja ja kansallista yhtenäisyyttä ihmiskunnan edistymisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi."
Lain nro 39 pykälän mukaan 22, 1999 Cholisinin kansallisesta koulutusjärjestelmästä (2001:1), että "Kansalaiskasvatus on aine, joka tarjoaa perustiedot ja -taidot kansalaisten ja hallituksen välisestä suhteesta, jotta heistä tulee kansalaisia, joihin kansakunta voi luottaa ja osavaltio".
Perus- ja keskiasteen koulutuksen hallinnan pääosaston ryhmän (2006:11) mukaan kansalaiskasvatus on tieteellisten opintojen ja koulutusohjelmien ala kouluissa, ja se hyväksytään demokraattisen koulutuksen päävälineeksi ja olemukseksi Indonesiassa. kautta:
1) Kansalaisäly, nimittäin kansalaisten äly ja päättelykyky sekä henkisessä, rationaalisessa, emotionaalisessa että sosiaalisessa ulottuvuudessa.
2) Kansalaisvastuu, eli tietoisuus oikeuksista ja velvollisuuksista vastuullisena kansalaisena.
3) Kansalaisosallistuminen, eli kansalaisten kyky osallistua velvollisuuksiinsa perustuen niin yksilöllisesti, sosiaalisesti kuin tulevaisuuden johtajina. S. Sumarsonon (2002: 6) mukaan "Kansalaiskasvatus on pyrkimys antaa opiskelijoille peruskykyjä kansalaisten ja valtion väliseen suhteeseen sekä esiopetukseen maan puolustamiseksi, jotta heistä tulisi kansalaisia, jotka voivat Indonesian tasavallan kansa ja yhtenäinen valtio luottavat siihen.
CICED (Center For Indonesian Civic Education) julkaisussa Cholisin (2001:1) toteaa, että kansalaisuuskasvatus tarkoittaa seuraavaa: "Kansalaiskasvatus on muutosprosessi, joka auttaa rakentamaan heterogeenisen yhteiskunnan yhtenäiseksi Indonesian yhteiskunnaksi ja kehittämään Indonesian kansalaisia, joilla on tietoa. ja usko Jumalaan, korkea tietoisuus oikeuksista ja velvollisuuksista, oikeustietoisuus, poliittinen herkkyys, osallistuminen politiikkaan ja kansalaisyhteiskuntaan (Civic Society).
SMA:n, SMK:n ja MA:n kansalaisuusopintojen pätevyysstandardien mukaisesti (Kansalaiskasvatusministeriö, 2003:2) sekä uuden kansalaisuuskasvatuksen paradigman mukaisesti, jossa opiskelijat ohjataan myös kansalaistaitojen ja -taitojen pätevyyteen. ja luonne- tai kansalaisarvot sekä tulevaisuuden elämäntaidot, erityisesti elämäntaidot henkilökohtaisella, sosiaalisella ja älyllisellä alalla.