Vastuuvapauslauseke: Tämä sovellus ei ole sidoksissa mihinkään valtion tahoon tai edusta sitä. Se on yksityinen alusta, joka on kehitetty koulutustarkoituksiin. Mikään tämän sovelluksen tarjoama tieto tai palvelu ei ole valtion viranomaisen hyväksymä tai hyväksymä. Sisällön lähde: https://lddashboard.legislative.gov.in/actsofparliamentfromtheyear/code-criminal-procedure-act-1973
Rikosprosessilaki (CRPC) on tärkein aineellisen rikosoikeuden hallintomenettelyä koskeva lainsäädäntö Intiassa. Se säädettiin vuonna 1973 ja se tuli voimaan 1. huhtikuuta 1974.[2] Se tarjoaa koneiston rikosten tutkimiseen, rikoksesta epäiltyjen kiinniottamiseen, todisteiden keräämiseen, syytetyn syyllisyyden tai syyttömyyden määrittämiseen ja syyllisten rangaistusten määrittämiseen. Lisäksi se käsittelee myös julkista häirintää, rikosten ehkäisyä sekä vaimon, lapsen ja vanhempien elatusta.
Tällä hetkellä laki sisältää 484 pykälää, 2 luetteloa ja 56 lomaketta. Osat on jaettu 37 lukuun.
Historia
Keskiaikaisessa Intiassa muslimien valloituksen jälkeen muhammedilainen rikoslaki tuli yleiseksi. Britannian hallitsijat hyväksyivät vuonna 1773 säätelevän lain, jonka mukaan korkein oikeus perustettiin Kalkuttaan ja myöhemmin Madrasiin ja Bombayhin. Korkeimman oikeuden oli määrä soveltaa Ison-Britannian prosessilakia päättäessään kruunun alamaisten tapauksista. Vuoden 1857 kapinan jälkeen kruunu otti hallinnon Intiassa. Britannian parlamentti hyväksyi rikosprosessilain vuonna 1861. Vuoden 1861 koodi jatkui itsenäistymisen jälkeen, ja sitä muutettiin vuonna 1969. Se korvattiin lopulta vuonna 1972.
Rikosten luokitus säännöstön mukaan
Tunnistettavat ja tunnistamattomat rikokset
Pääartikkeli: Tunnistettavissa oleva rikos
Tunnistettavia rikoksia ovat ne rikokset, joista poliisi voi ottaa kiinni ilman tuomioistuimen määräystä säännöstön ensimmäisen aikataulun mukaisesti. Tuntemattomista tapauksista poliisi voi ottaa kiinni vasta saatuaan siihen asianmukaisen luvan. Tuntemattomat rikokset ovat yleensä suhteellisen lievempiä kuin tunnistettavissa olevat rikokset. Cr.P.C §:n 154 nojalla ilmoitetut tunnistettavat rikokset ja Cr.P.C §:n 155 nojalla ilmoitetut ei-tuntevat rikokset. Ei-tunnistettavissa olevien rikosten osalta tuomarilla on valtuudet ottaa tietoonsa Cr.P.C. pykälän 190 pykälän mukaisesti. Cr.P.C.:n 156 §:n 3 momentin mukaan maistraatti on toimivaltainen ohjaamaan poliisia rekisteröimään tapauksen, tutkimaan asian ja jättämään kanteen/ilmoituksen peruutettavaksi. (2003 P.Cr.L.J.1282)
Summons-Case ja Warrant-Case
Lain 204 §:n mukaan rikoksen tiedostavan tuomarin on määrättävä syytetyn kutsu, jos kyseessä on haaste. Jos tapaus näyttää olevan määräysasia, hän voi antaa määräyksen tai haasteen parhaaksi katsomallaan tavalla. Säännöstön § 2(w) määrittelee haastetapauksen rikokseen liittyväksi tapaukseksi, joka ei ole määräysasia. Lain 2 §:n x momentin mukaan pidätysasia on tapaus, joka liittyy rikokseen, josta voidaan tuomita kuolemaan, elinkautiseen vankeuteen tai yli kahden vuoden vankeuteen.