Sven Hasselin sarja toisesta maailmansodasta

Sotilaista on pulaa, joten Hitler joutuu täydentämään sotajoukkojaan kaikin mahdollisin keinoin. Rikollisia, poliittisia vankeja ja rintamakarkureita armahdetaan ja lähetetään sotaan. He päätyvät rangaistuspataljoonaan, joka komennetaan kaikkein pahimpiin tehtäviin. Kaikkein vaikeinta on sokea tottelevaisuus. Vähintään parikymmentä kertaa päivässä sotilaille muistutetaan sadattelun ja preussilaisten käskyjen säestyksellä, että he kuuluvat rangaistusrykmenttiin ja heistä tehdään maailman parhaita sotilaita. Panssarirykmentti nro 27 on pakotettu taistelemaan sodassa, johon yksikään sen sotilaista ei usko. 

Sven Hassel lähetettiin rangaistuspataljoonaan Saksan armeijan rivimiehenä. Hän kertoo mukaansatempaavan ja brutaalin todenmukaisesti sodan kauhuista, natsien rikoksista sekä sotilaiden kyynisestä ja karkeasta huumorista. Yli 53 miljoonaa kappaletta myyneet teokset ovat maailman myydyimpiä sotakirjoja. 

Panssarirykmentin nro 27 sotilaat ovat perääntymässä. He joutuvat kammottaviin raivaustöihin liittoutuneiden pommitettua Saksan kaupunkeja. Panssarivaunujen telaketjut kyntävät Venäjän aroja hyytävän talven ikeessä loputtomalta vaikuttavalla kuoleman marssilla. Tuhannet pakolaiset täyttävät maantiet. Matalalla lentävät venäläiset hävittäjäkoneet teurastavat ulvoen pakolaisvirtaa, josta kohoaa makaaberi huuto taivaisiin. 

Kuulemme panssarivaunujen lähestyvän. – T-34. Meidät on varmasti huomattu, kuiskaa Pikkuveli. – Pysykää paikoillanne, kunnes se on täällä, sitten häivytään! Telaketjujen kammottava kalina kuuluu aina vain lähempää. Tunnen kauhun väreet selkäpiissäni. Liikahdus sekunninkin liian aikaisin tietää varmaa kuolemaa. En tiedä, miten onnistumme nousemaan. Jalat toimivat itsestään.  Tankki ajaa kuopan yli ja musertaa kaiken alleen jäävän... Sitten se etääntyy kehräten. 

Rangaistuspataljoonan venäläisiin uniformuihin pukeutunut erikoisjoukko valtaa neljä T-34-panssarivaunua. Tiedustelutehtävä kaukana venäläisten linjojen takana Kaukasiassa. On vuosi 1942. Panssarivaunut etenevät tunti tunnilta kohti itää. Venäläiset osastot kutsuvat niitä monta kertaa. Seuraamme sotilaita heidän epätoivoisessa pyrkimyksessään palata takaisin saksalaisten linjoihin. Välimatkat ovat pitkiä, ystäviä on vähän, ja kuolema on aivan kannoilla. 

Tuntuu kuin koko maasto paiskautuisi ilmaan. Pitkään kaikuva räjähdys järisyttää Saksan etulinjaa. Sitten kuuluu hirveä huuto. Liekkien välistä näkyy Pikkuveljen valtava hahmo harmaa lakki päässään. Hän on vihollisen juoksuhaudan pohjalla rynnäkkökivääri lonkkaansa vasten. Kiväärin piippu sylkee ammusten valojuovia.

Kaikkialla näkyy kauhuissaan pakenevia hahmoja.  - Ne ovat kuin itse piruja! huutaa venäläinen luutnantti ihaillen. 

Monte Cassino on pyhä luostari Napolin koillispuolella. Saksalaiset ovat rakentaneet valtavia puolustusasemia. Monte Cassinon taistelu talvella ja keväällä 1944 on sanoinkuvaamaton helvetti sekä puolustajille että hyökkääjille. Liittolaiset lähettävät lentokoneita, tykistöjä, panssarivaunuja ja jalkaväkeä monista maista. Saksan asevoimia johtaa kaikkein paras eliittijoukko. Mukana on myös panssarirykmentti nro 27 – rangaistusrykmentti. Kenenkään ei odoteta jäävän henkiin, mutta muutama selviytyy. 

”PÄIHITTÄÄ EDELTÄJÄNSÄ, LÄNSIRINTAMALTA EI MITÄÄN UUTTA JA JÄÄHYVÄISET ASEILLE” VIGIE MAROCAINE, MAROKKO

Pikkuveli loikkaa panssarivaunun takaluukun päälle. Se on puhdas itsemurha. Hän tyhjentää rynnäkkökiväärinsä vaunun sisälle. Hän hyppää maahan salamannopeasti ja viskaa käsigranaatin mestarillisesti avoimesta luukusta. Raskas vaunu kääntyilee villisti, rusentaa muutaman britin telaketjujensa alle ja syöksyy sitten alas kalliolta. Alhaalla se räjähtää tulimereksi. Saksalaisten panssarivaunuyksiköiden sotilaat hyökkäävät liekinheittimin ja fosforigranaatein. Vankeja ei oteta. Henkiin jääneet tapetaan armotta. 

On hyytävän kylmää, 38 astetta pakkasta. Stalingrad, talvi 1942-43. Jäätävä tuuli pyyhkii aroa ja paiskoo kasvojamme jääkristalleilla. Marssimme tuhansien jäätyneiden ruumiiden seurassa. Rivistön etuosassa marssii SS-kenraali hiljaisena ja omissa ajatuksissaan. Hän on raivoissaan. Olemme tienneet sen jo kauan. Hän on fanaatikko, joka haluaa kuolla taistelussa. SS-kenraali haluaa viedä mukanaan kuolemaan mahdollisimman monta miestä. 

Huhujen mukaan meidät siirretään Varsovaan. Heide, joka tietää aina kaiken, väittää, että siellä odottaa helvetti. On puhetta Saksan perääntymisestä itärintamalla. Tuhansia brittiläisiä laskuvarjojääkäreitä on laskeutunut, ja metsistä juoksee jatkuvana virtana puolalaisia sotilaita. Puolan sisäinen armeija on kuitenkin jo kuolemaantuomittu. Ei pelkästään Berliinissä vaikuttavan valtakunnanjohtaja Himmlerin toimesta, vaan myös marsalkka Stalinin. Puolan nationalistit anelevat turhaan apua puna-armeijalta. On kuitenkin jo päätetty, että puolalaisten kommunistien on noustava valtaan.

Porta yrittää pitää raskaan panssarivaunun hallinnassaan sotilasrivien joukossa. Yksikin huolimattomuus rusentaisi kokonaisen komppanian. Valtava tulipallo putoaa vaunun edessä olevaan pensaikkoon. Panssarivaunusotilaat hyppäävät pää edellä vaunuista etsien suojaa. He makaavat maassa kauhu silmissään ja sydän pamppaillen odottaen kuolemaa. Valtava tulimuuri kohoaa taivaisiin asti. – Stalinin urut, mutisee Heide pelokkaasti. Porta kiihdyttää moottoria. Vaunut kyntävät halki auringonpaahteen ja sateen. He ovat Moskovassa, ja on vuosi 1941. 

Partisaanien veriset taistelut pauhaavat Balkanilla. Kadulle sataa käsigranaatteja. Rynnäkkökiväärit tulittavat katoilta hävittäjäpataljoonaa. Valittavat sotilaat etsivät ryömien turvaa. Molotovin cocktailit räjähtelevät kaikuvasti ja palava neste    

roiskuu ihmisten ja esineiden päälle. –Partisaaneja, änkyttää kauhistunut komentaja ja hyppää pois ajoneuvosta. Porta tervehtii ja hymyilee kuin idiootti. – Ilmoitan herra komentajalle, että meitä odotetaan hipoissa! 

”ERITTÄIN HYVIN KIRJOITETTU – HASSEL YLTÄÄ HYVIN KORKEALLE ANTIMILITARISTISISSA PYRKIMYKSISSÄÄN” ARBEIDERBLADET, NORJA

Legioonalainen kääntää rynnäkkökiväärin piippua. Savujuovat uppoavat upseereiden vatsaan. He kaatuvat lumeen, joka värjäytyy tummanpunaiseksi. Metsästä kuuluu eläimellistä huutoa nahkoihin pukeutuneen sotilasjoukon edetessä. Ollaan Venäjän ja Suomen välisellä rintamalla.  Rynnäkkökiväärit rätisevät, kunnes panokset tyhjenevät. Vanhan johtama joukkue, päärooleissa jättimäinen Pikkuveli ja Porta, taistelee hurjasti venäläisten linjojen takana. 

”ERINOMAINEN TARINANKERTOJA” DE TELEGRAAF, HOLLANTI

Ainakin yksi pataljoona liekinheitinpanssarivaunuja pyörii hyrränä kuin lauma sekopäisiä villisikoja. Liekinheittimet sylkevät pitkiä tulenlieskoja ja kärventävät kaiken elävän. GPU-vankilasta virtaa joukoittain vankeja punaisissa. Aivan kuin venäläiset olisivat arvanneet, että he suunnittelevat pakoa, ja haluavat estää sen läpitunkemattomalla tuliseinämällä, joka kohoaa silmänkantamattomiin korkeuksiin. 

Heide rääkäisee, loikkaa ilmaan ja laskeutuu ojan toiselle puolelle mutaa kyntäen. Vaunumme lähtee perääntymään täyttä vauhtia. Porta on selvästi nähnyt edessä olevan kiusan, joka odottaa väijyksissä pääsevänsä levittämään kuolemaa ja silpomista. Kun etujoukko on löytänyt pelätyt miinat, uutinen leviää salamannopeasti. Yhtäkkiä tulee hiljaista. Jopa raskas rynnäkkökivääri Maxim vaikenee. Me kaikki pidätämme henkeä odottaen vain miinan räjähtämistä.