Voi viedä koko elämän ennen kuin joku kykenee sanomaan ”rakastan sinua”. Voi kulua 80 vuotta ennen kuin rakkaustarina alkaa. Ja kaikki vain pelin vuoksi – tai ehkä sen ansiosta.Sophie ja Julien loivat pelin säännöt jo lapsina. Loppuelämänsä he ovat pelin tuomareita – ja usein myös sen uhreja.“Peliä vai ei?” “Taatusti!” He ovat valmiita kaikkeen: hyvässä ja pahassa. He rikkovat tabuja, uhmaavat rajoituksia ja auktoriteetteja, nauravat itsensä kyyneliin. He ovat valmiita kaikkeen! Paitsi ehkä tunnustamaan, että he rakastavat toisiaan.Peli alkaa viattomasta vedonlyönnistä. Näin poika haluaa unohtaa vakavasti sairaan äitinsä. Tyttö lyö vetoa unohtaakseen sen, kuinka koko luokka haukkuu likaiseksi polakiksi. Muutaman vedon jälkeen pelistä tulee paras ja vastustamattomin osa näiden lasten elämää.He pelaavat, he rakastavat toisiaan. Pelaavat, rakastavat. Rakastavat, pelaavat. Lopulta on kuitenkin helpointa olla vain ystäviä.Näin elämä jatkuu, peli jatkuu, kiihkeänä ja täynnä intohimoa. Aina kun he sanovat ”Peliä!” he sanovat, ”Rakastan sinua enemmän kuin omaa elämääni.” ”Peliä!”